Viikko on vierähtänyt taas vauhdilla. Pystyn nyt surffailemaan netissä omalla koneella kun tein jonkinlaisen IP-osoitteen vaihdoksen. (Mauro from Sardinia can help us!) Jee! Yhteys tosin toimii vain aulassa ja näköjään katkeilee välillä, mutta täällä on ihan miellyttävä istuskella: mukavat tuolit.

Keskivikkona kävimme kauppakeskus Migrosissa katsomassa jenkki-elokuvan Holiday. Leffa oli onneksi alkperäiskielellä – dubattuna se tuskin olisi auennut vielä tässä vaiheessa. Tekstitys oli kuitenkin turkiksi ja siitä saattoi bongailla tuttuja ja uusia sanoja. Opin ainakin sanan pekala, joka vissiin tarkoittaa "ookoo" tms. (Öh.. täytyy vielä tarkistaa, etten selitä ihan mitä sattuu...)

Torstaina vierailimme parissa museossa vanhassa kaupungissa. Toinen oli täynnä Atatürk-aiheista materiaalia. Kyseinen herra vieraili Antalyassa kolme kertaa elinaikanaan, ja näytillä oli lukuisia valokuvia, sekä muunmuassa kengät ja pyjama joita Atatürk käytti vierailullaan.(?) Toisessa museossa esiteltiin mm. perinteistä turkkilaista elämäntapaa valokuvin ja nukkeasetelmin. Museon jälkeen turkkialiset opiskelijat veivät meidät satamaan josta saatoimme taas katsella auringonlaskua. "Tämä on erityinen paikka, paljon hyviä muistoja", sanoi turkkilainen Ali, ja upeiltahan vuoret ja meri näyttävät. Alla kuvamateriaalia:

Eilen illalla meille järjestettiin nk. turkkilainen ilta paikallisten vaihtareiden yhteisasunnossa. Siihen kuului pientä purtavaa, turkkilaista pop-rokkia, vesipiippu ja neljä pulloa rakia! Hauskaa oli vaikka kaikki eivät voineet kovin hyvin tänä aamuna... Tänään hieman väsyneinä meinimme erään opettajamme asunnolle, jonne meidät oli kutsuttu syömään turkkilaisia herkkuja, kuuntelemaan perinnemusiikkia ja muuten vaan hengailemaan. Paikalla olivat kaikki opettajamme, sekä heidän puolisoitaan ja lapsiaan. Oli hauska nähdä, että yliopistoväki viettää paljon aikaa keskenään: Heillä on samanikäisiä lapsia jotka ovat kaikki samassa koulussa. Kysyin Özlemiltä, toiselta turkin opettajistamme, mitä oli se perinnemusiikki mikä soi taustalla, ja vähän ajan päästä hän antoi minulle kokonaisen cd:n! Se oli kuulemma "ylimääräinen kopio, jota en tarvitse". Lupasin kuitenkin palauttaa cd:n kunhan olen kopioinut sen koneelle. Kaikki halukkaat voivat kopioida nyt itselleen perinteistä turkkilaista musaa.

Huomenna olisi tarkoitus mennä patikoimaan ylös vuorille. Matkasta saattaa tula aika raskas, sillä kävelyä tulee olemaan lähes 20 km... Meillä on paikallisia opiskelijoita oppaina, ja kunhan aerobic-kengät kestävät (taitavat olla paras vaihtoehto) ja vaatetta on tarpeeksi, reissusta luulisi selviävän. Meitä on lähdössä seitsemän hurjapäätä, ja lähtö on kahdeksan maissa aamulla. Opettajamme suosittelivat ennemmin rannikolla reissaamista vuorien sijaan, mutta näköjään "vuoret kutsuvat" useita meistä siihen maliin, että niiden luokse pitä päästä. Kaikenkaikkiaan on liian paljon paikkoja missä pitäsi päästä käymään!

Aika huonosti täällä tulee kyllä seurattua uutisia. Vasta äsken sitten kuulin Istanbulissa murhatusta toimitajasta. Jeannette sai tietää siitä isältään ja sen jälkeen katsoimme BBC:n uutisia. Pitää varmaan tästä eteenpäin olla hieman enemän perillä ajankohtaisista asioista.

Tästä tulikin sitten rauhallinen, sillä huomenna pitäisi herätä ennen seitsemää. Pitäisi kait jossain vaiheessa taas ruveta väsäilemään turkin tehtäviä... Huomenillallakin tosi ehtii vielä, yavas yavas. (=eipäs kiirehditä, kuten täällä tavataan sanoa:)

Janscu & Anna: Heh joo. Tavallaan karaokea! Mentiin Maritin kanssa vaan hoilaamaan musiikin tahdissa rokkibaarissa, onneks vasta tosi loppuillasta kun paikalla ei ollut enää montaa tyyppiä. R.E.M. taitaa olla meijän bravuuri... J Ja en vetäny mitään Efestä vahvempaa!! Oltiin kuulemma ihan kunnon staroja, ja täytyyhän sitä pitää esityskunto terässä...