Kuukausi Antalyassa alkaa olla lopuillaan ja ensi viikolla vuorossa onkin jo Istanbul ja uudet kuviot. Viikonlopun retki Olimpokseen oli onnistunut. Matka autolla rannikkoa pitkin kesti reilun tunnin verran. (korjaus edelliseen kirjoitukseen) Majoituimme muutaman hengen mökkeihin lähes autioon lomakylään. Oikeastaan oli mukava nähdä paikka tammikuussa: Tunnelma vuorten ja meren ympäröimässä paikassa oli rauhallinen ja kelikin oli mukava. Samoilimme muinaisten raunioiden keskellä "oppaamme" Tunan johdolla, tosin välillä umpikujaan päätyen... Olimpoksella on yksi Välimeren (maaliman?) suurimmista kivikkoisista rannoista, jonka varrella ei määräysten mukaisesti saa olla kauppoja yms. Paikka tuntuu myös olevan erityisesti hippien suosiossa, joilta myös saimme hieman neuvoja suunnistamiseen. Illalla kiipesimme läheiselle vuorenrinteelle, jossa palavat ns. ikuiset tulet. Kyseessä on jonkin sortin luonnonilmiö, sillä vaikka tulet sammuvat sateella, ne syttyvät uudelleen sateen loputtua. Ehkäpä Paula osaa antaa jonkin maantieteellisten selityksen asiaan. :)

Näkymä hostellin kulmalta


Olimpoksen rannalla: Jeanette, Eliska, Marit ja minä

Tämä viikko onkin sitten kokeiden ja esitelmien aikaa. Maanantain kirjallinen ja suullinen koe meni mukavasti koko ryhmän osalta: kaikki läpäisivät kokeen selvästi. Eilen oli englanninkielinen esitelmä Turkin kulttuuriin tms. liittyen ja tänään oli vapaamuotoisempi kieliesitelmä, joka pidettiin pienryhmissä. Esitelmä sai olla laulu, näytelmä tai vastaava, ja meillä oli suuri turkkilaisista opiskelijoista koostuva yleisö, joten hauskaa riitti... Teimme Maritin ja Jeanetten kanssa pienen musiikaalin. Keksimme lyriikat yhteen Tarkanin lauluun jonka myös näyttelimme. Aiheesta sen verran, että siihen liittyvät portakaler (appelsiinit, joista on tullut suosittu puheenaihe turkkia opeteltaessa) ja tietenkin rakkaus. Esitys oli menestys, vaikka taustamusiikki olikin vähän liian hiljainen. Kaikkien ryhmien esitykset olivat huippuhauskoja, ja ainakin yleisö sai makeat naurut kun yritimme sepustaa tarinoita turkiksi.

Huomenna onkin sitten aika jättää Antalya. Lukukausi Istanbulissa alkaa vasta kahdestoista päivä (suurimmalla osalla kurssimme Istanbuliin menijöistä tosin aikaisemmin), joten aikaa riittää matkusteluun. Meitä on nyt lähdössä viisi henkilöä länteen päin katselemaan rannikon kohteita. Tarkoitus olisi nähdä kolme paikkaa: Fethiye, Pamukkale ja Izmir. Sen jälkeen jatkamme hollantilaisten kanssa Istanbuliin ja kaksi puolalaista tyttöä palaavat takaisin Antalyaan, joka on heidän vaihtokohteensa. Osa kurssilaisista lähtee idemmäksi, Van'iin. Siellä on tähän aikaan vuodesta kylmät oltavat, joten rannikko tuntuu mukavammalta vaihtoehdolta tässä vaiheessa, vaikka Itä-Turkkiakin olisi mielenkiintoista nähdä jossain vaiheessa. Istanbulista on kuitenkin tietääkseni melko helppo matkustella: Sieltä on junayhteydet mm. pääkaupunkiin Ankaraan.

Hieman on haikeaa ajatella ettei ehkä enää näe kurssilaisia, joista monesta on tullut hyviä kavereita. Täytyy nyt nauttia näistä viimeisitä päivistä – illalla ainakin on jonkinmoiset bileet luvassa. :)

 

Vexi: Joo, olen kylla kuullu Mustafa Sandalista ja se on kai aika suosittu taalla. En kylla osaa nimeta yhtakaan biisia... Yleensa musiikkikanavilla soi turkkilaistyylinen pop, esiintyjana joko kaunis mies hiukset geelissa tai kaunis nainen hiukset blondattuina. :P