Iskihän se flussa sittenkin. Harva on välttynyt terveysongelmilta täällä; vatsavaivat ja flunssat taitavat olla universaali ongelma opiskelijoiden keskuudessa aina lukukausien alussa. Onneksi olen jo paranemaan päin. Viikko on taas vierähtänyt, ja aika on kulunut lähinnä yliopistoon tutustumisessa, rekisteröitymisissä ja kurssivalinnoissa. Yliopisto vaikuttaa modernilta ja viihtyisältä, ja opettajat ja koordinaattorit ovat kaikki avuliaita. Byrokratia on yllättävän monimutkaista. Kaikkiin hakemuksiin on liitetävä useita valokuvia, kopiot passista, todistuksia opiskelusta, sekä tiedot vanhempien nimistä. (Sitä kysytään jokaisessa dokumentissa, varmaankin kaikkien Mustafien erottamiseksi toisistaan. ;P) Kaikkein hankalinta oli hakea julkisen liikenteen opiskelijakorttia. Ilman paikallisen erasmusopiskelijan apua en olisi koskaan selvinnyt siitä... Tietokoneen, pankin ja toimiston väliä tuli ravattua useaan otteeseen. Maanantaina olen kuitenkin toivottavasti ”bussikortin” onnellinen omistaja. Korttiin voi ladata rahaa, jolla voi matkustaa edullisesti kaikissa julkisissa kulkuneuvoissa.

Keskiviikkona oli siis synttäripäivä (sama päivä jolloin sekoilin sen bussikortin kanssa) ja illalla menimme Antalyakavereiden kanssa syömään kalaravintolaan Galata-sillalle. Paikka oli kuulemma uusi, joten henkilökunta yritti tietenkin innokkaasti saada meistä uusia asiakkaita. Ruoka olikin hyvää, mutta hinnat olivat vähän ristiriitaisia. Yläkerrassa, paremman näköalan paikalla, oli tarjoilijan mukaan samat hinnat kuin alhaallakin, mutta viinilistassa oli kymmenen  liiran heitto. Samaa viiniä olimme itseasiassa aiemmin ostaneet myös supermarketista, jossa sen hinta oli noin neljännes ravintolan hinnasta... ;P Ilta oli kuitenkin hauska, vaikka myös musiikki ravintolassa oli huvittavaa: ruotsinlaiva-sähköpiano-viritelmä soitti ikivihreitä muutaman kummallisen mikrofonin vingahduksen ajoittaisella säestyksellä. Sain myös lahjoja! Marit ja Jeanette antoivat turkinkielisen, lapsille tarkoitetun (kjeh;)) keittokirjan parantamaan sekä kieli-, että kokkaustaitojani. Sain myös pienen Turkin lipun, ja kehitettyjä (hyvin hauskoja) valokuvia Antalyasta.

Nyt olen sitten käväissyt myös Aasian puolella, kun otimme perjantaina Jeanetten kanssa lautan Kadiköyhin, kaupungin eteläisempään osaan. Emme vielä tutustuneet paikkaan muuten kuin joitakin kauppakujia kierrellen. Pari kertaa viikossa alueella järjestetään kuulemma jonkinsortin markkinat, joista pitäisi löytyä halpaa tavaraa. Samana iltana meillä oli yliopiston vaihtaritapaaminen nargilekahvilassa, lähellä asuntolaa. Siellä juttelin turkkilaisen tytön kanssa joka asuu Aasian puolella, ja hän ystävällisesti lupautui jonakin päivänä toimimaan oppaana siellä. Varmasti paras tapa tutustua paikkaan!

Huomenna alkaakin sitten varsinainen lukukausi. Maanantaisin minulla tosin tulee näillä näkymin olemaan vain kaksi tuntia luentoja, aiheena Turkish language for foreigners. Sitä odotellen.

Taksim square