Lopullinen kohde on nyt sitten saavutettu. Koko yön kestäneen bussimatkan jälkeen olen vihdoin Istanbulissa yliopiston asuntolassa. Viiden päivän reissusta rähjääntyneenä sain ihmetellä asuntolan luksusmaisuutta: Vaikka kahden hengen huone on vuokraan nähden naurettavan pieni ja keittiötilat jaetaan koko kerroksen kanssa, on huoneen lämpötila reilusti yli 15 astetta, wc:ssä on paperia, netti toimii moitteettomasti ja suihkusta tulee välittömästi lämmintä vettä runsain mitoin! Tulee jopa hieman ikävä joka-aamuista hytinää ennen suihkua ja iltaisin viltteihin hautautumista. Olen tällä hetkellä yksin, mutta kämppiksen kamat ovat paikalla, joten hän tulee varmaan jossain vaiheessa.

Reissulla oli kivaa. Lopullinen reitti oli seuraavanlainen: Fethiye, Pamukkale ja Efesus. Fethiyeen saavuimme iltapäivällä ja hostellin löytyi bussiasemalta. Omistaja sattui olemaan käymässä asemalla (niin hän ainakin sanoi) ja avasi hostellin meitä varten, sillä olimme luultavasti ainoat turistit koko kaupungissa. Kesäisin Fethiye on oikea turistiparatiisi, mutta tammi-helmikuussa siellä saa olla ihan rauhassa. Illalla ostimme omat syötävät ja juotavat ja istuskelimme hostellin yläkerran divaaneilla, josta oli näköala merelle satamaan. Hieman viluista mutta mahtavaa! Koko seuraavan päivän satoi vettä, joten vierailu "aaveaupungissa" oli kostea. Aerobic-kengille tuli taas käyttöä (hyvä että edes jotain hyötyä niistäkin..;P), ja kun sukkien päälle veti vielä muovipussit, pysyivät jalat suht kuivina. Tämä aavekaupunki on kokonainen kylä, jonka talot jäivät autioiksi vuoden 1923 jonkinnäköisen väestönvaihdoksen vuoksi. Turkkilaiset ja kreikkalaiset vaihtoivat asuinpaikkoja, ja koska turkkilaiset eivät enää palanneet, jäivät talot tyhjiksi. Tunnelma oli todella aavemainen, sillä olimme ainoat ihmiset paikalla, ja vesisade nostatti sumun talojen ylle. Huuu... Kayakoyn (paikan turkkilainen nimi) jälkeen menimme vielä käymään Ölydenizissä, jossa on yksi Turkin suosituimmista rannoista. Tässä vaiheessa sade oli sen verran kova ja kello niin paljon, ettemme vaivautuneet maksamaan pääsymaksua ja kävelemään niemen toiselle puolelle katsomaan "turkoosia rannikkoa". Tyydyimme siis  ihastelemaan aaltoja yhdeltä puolelta niemeä ja lämmittelemään paikallisen ravintolan takan ääressä.


382243.jpg

Fethiyen linnan raunioilla, pakollinen itselaukaisijakuva:)


382245.jpg

"Aavekaupunki" Kajaköy

Seuraava kohteemme oli Pamukkale. Hostelllin varaus osoittautui jälleen helpoksi, sillä Fethiyen hostelliäijällä oli yhteyksiä Pamukkalen hostelleihin. Hän hommasi meille samanhintaisen (halvinta mahdollista) majoituksen, johon sisältyi myös kuljetus Denizlen bussiasemalta hostelliin. Oli muuten aika hullua, kun kolme meistä (Istanbuliin suoraan menevät) matkusteli puolen vuoden kamojen kanssa. Oli siinä hostelliäijillä ihmettelyä kun siirryimme kolemenkymenen kilon laukkujen kanssa paikasta toiseen. Pamukkale oli upea paikka, ja sää oli aurinkoinen vaikkakin kolea. Turisteja oli nyt myös jonkn verran Hierapoliksen kaupungin raunioilla sekä sisäkylpylässä. Aiemmin turistit kylpivät kalkista muodostuneissa valkoisissa altaissa vuoren rinteellä, mutta nykyään niisä pulikointi on kielletty. Samaa noin 35 'C asteista lähdevettä on kuitenkin myös keinotekoisessa altaassa, johon meidän tietenkin oli pakko päästä uimaan. Olimmekin ainoat uijat, ja varmaan suurin nähtävyys saksalaisille turisteille, jotka ottivat meistä valokuvia... Vesi oli mukavan lämmintä, mutta altaasta oli kamala tulla pois tuuliseen ilmaan 10'C lämpötilaan!

382264.jpg

Pamukkale

Pamukkalesta meidän oli tarkoitus jatkaa Izmiriin, mutta koska historiallinen kaupunki Efesus on siinä lähellä ja sinne oli halukkaita menijöitä, päätimme ajan puutteen vuoksi jättää Izmirin väliin ja viettää yhden päivän Efesuksessa. Izmirissä voisi vierailla kenties keväämmällä Istanbulista käsin. Jälleen hostelli löytyi helposti Pamukkalen hostelliäijän suosituksella. Hyvin ovat hostellin pitäjät verkostoituneet täällä. Kivoja hostelleja meillä olikin. Hieman lämmitys reistaili, mutta lämmin suihku löytyi jokaisesta ja henkilökunta oli mukavaa. Ja halvat hinnat tietenkin... Efesuksessa saimme siis jälleen ihastella raunioita. Vaikuttavimpia olivat varmaankin hyvin säilynyt kirjasto pilareineen ja valtava teatteri. Myös neitsyt Marian talon sanotaan olevan Efesuksessa, mutta emme viitsineet maksaa kymmenen liiran sisäänpääsymaksua. Kaupunki oli vaikuttava ja katseltavaa riitti. Lopuksi kävimme vielä Selcukin (viereinen kaupunki, jossa majoitukset ja palvelut sijaitsevat)  museossa ihastelemassa patsaita ja gadiaattoritarinoita. Turkkilaisten pizzojen jälkeen otimme yöbussit: Jeanette, Marit ja minä Istanbuliin, ja puolalaiset Aga ja Magda Antalyaan.


382268.jpg

Efesus, kirjaston julkisivu

Bussissa ei pahemmin tullut nukuttua, joten olo on ollut väsynyt koko päivän. Olemme kuitenkin jo hieman katselleet kaupunkia. Hollantilaiset opiskelevat eri yliopistolla kuin minä, mutta kellään meistä ei pahemmin ole luentoja tms. ennen ensi viikkoa. Voimme siis tutustua kaupunkiin tällä viikolla yhdessä, kun oman yliopistoni porukat ovat vielä lomilla. Asuntola on todella hyvällä paikalla: kävelymatkan päässä Taksim-aukiosta, kaupungin yhdestä moderneista keskustoista. Käväisimme siellä tänään, ja huomenna ehkäpä katselemaan basaaria, kunhan ensin saan hankittua sen hyvän kartan, joka piti hankkia jo ajat sitten... Jep, nyt taitaa olla paras mennä nukkumaan!