Tänään oli ensimmäinen päivä Istanbulissa kun ei tarvinnut pitää takkia päällä. Lämpötila oli lähemmäs parikymmentä astetta jos oikein aavistan! Kelit tosin lämpenivät luultavasti jo viikonloppuna, mutta en ollut todistamassa sitä täällä. Vietimme Jeanetten ja Maritin kanssa viikonlopun Ankarassa: Lauantai-aamulla lähdimme kuuden aikoihin otogarille (bussiasemalle) ja sunnuntaina olimme yhdentoista maissa takaisin. Matka Istanbulista Ankaraan kestää noin viisi tuntia, ja busseja kulkee kaupunkien välillä jatkuvasti.

Turkkilaiset selkeästi tykkäävät matkustaa bussilla, ja bussiyhtiöt pyörittävät täällä suurta bisnestä. Autot ovat moderneja ja mukavia ja matkalla tarjoillaan juomia ja makeisia. Paluumatkalla matkustimme Metro-nimisen yhtiön bussilla, ja tien varrella oli kokonainen "Metro-huoltoasema" ravintoloineen ja myymälöineen.

Noh, se matkasta. Kun kerroin ihmisille meneväni Ankaraan, kaikki olivat ihmeissään ja sanoivat, ettei siellä ole mitään nähtävää. Olimme tyttöjen kanssa kuitenkin sitä mieltä että pääkaupuingissa pitää käydä jossain vaiheessa, ja että yksi yö riittää tässä tapauksessa. Jeanetten kämppis on kotoisin Ankarasta, joten hänen antamiensa vinkkien ja Lonely Planetin avulla lähdimme katselemaan kaupunkia.

Ensimmäinen vaikutelma Ankarasta oli aika karu:  Ainakaan tähän aikaan vuodesta missään ei ollut vihreää väriä, ja ainoastaan kaukana näkyvät lumiset vuoret toivat vaihtelua laakeaan, puuttomaan maisemaan. Hostellimme oli Uluksen kaupunginosassa, jonne menimme metrolla bussiasemalta. Toinen huomiota herättävä seikka oli se, että lähes jokaisen korkean kerrostalon seinällä oli ainakin yksi Turkin lippu ja kuva Atatürkista:

460299.jpg

460296.jpg

Lauantaina kävimme katsastamassa Anit Kabirin, Atatürkin hautapaikan, joka on suunnaton monumentti, ja josta on hieno näkymä kaupunkiin.

Illalla menimme menimme syömään kaupungin eteläosaan "Joutsenpuiston" lähelle.

Vietimme perinteisen
turkkilaisen illan pelaten tavlaa (tai tytöt pelasivat ja minä

yritin opetella vieressä) ja poltellen vesipiippua. Baarin henkilökuntakin osallistui peliin ja opimme taas uutta sanastoa turkiksi, josta tosin 90 prosenttia unohtui seuraavaan päivään mennessä... Myöhemmin poikkesimme vielä baariin, jossa soitti muutama livebändi. Ilta oli kaikenkaikkiaan onnistunut! :)

Seuraavana aamuna nukuimme armollisen myöhään ja suunnistimme taas metrolla 7. caddelle (tai vastaavalle), joka on pitkä ostoskatu kaupungin länsipuolella. Oli muuten mukava huomata, että pystyimme suunnistamaan paikkoihin kartan avulla ja kyselemällä tietä paikallisilta. Kun ymmärtää sanat oikea ja vasen niin pääsee jo aika pitkälle. ;) Matkan varrella kävimme syömässä perinteisen herkullisen turkkilaisen aamiaisen. Ostoskadulta mukaan tarttuivat korvikset, vaikka yritin kyllä löytää myös magneetin...

Tällä viikolla pitäsi nyt sitten taas ottaa hieman kiinni opiskeluissa, suunnitella muutamia esseitä yms. Töihin siis!