Ylihuomenna onkin sitten aika lähteä matkaan. Olen nyt sitten lähdössä kevätlomalle Syyriaan kahden vaihtarin, Jennyn ja Michaelin, kanssa. Ensin menemme lentokoneella Gaziantepeen, joka on Turkin puolella lähellä Syyrian rajaa ja seuraavana aamuna lähdemme bussilla Syyrian pohjoiseen suurkaupunkiin Aleppoon. Tänä iltana pitäisi tendä vähän tarkempia suunnitelmia reissukavereiden kanssa. Hieman huolestuttaa matkan jälkeinen pieni koekausi, kun en ole nyt käynyt luennoillakaan Paulasiskon vierailun takia.

Meillä oli kyllä ihan hauskaa Istanbulia kierrellessä. Tuli itsekin nähtyä taas ihan uusia paikkoja kun juostiin kaikissa mahdollisissa nähtävyyksissä. Lisää voi lukea myös Paulan blogista. Sunnuntai-iltana saimme todistaa todellisen turkkilaisen vieraanvaraisuuden kun kävimme syömässä Sultanahmetin etelärannikolla sjaitsevassa kalaravintolassa. Toinen omistajaveli oli ystävystynyt ruotsalaisen kämppäkaverini kanssa kun tämä muutamia viikkoja sitten kävi kyseisessä paikassa syömässä vanhempiensa kanssa. Kurdilainen ravintolanomistaja oli asunut pitkään Ruotsissa ruotsalaisen vaimonsa takia ja oli innokas puhumaan kieltä. Hän kutsui kämppikseni illalliselle ja sanoi että tämän kaverit ovat myös tervetulleita, joten menimme viiden hengen porukalla katsastamaan paikan. Olo oli kuin kuninkaallisilla, kun omistaja veljineen istui kanssamme samassa pöydässä ja ainakin viisi tarjoilijaa kantoi eteemme mitä erilaisimpia mezejä (alkupaloja) ja herkullisia kaloja ja katkarapuja, jotka eivät ole mitään ihan halpaa herkkua. Pääruuan jälkeen oli vuorossa jälkiruuat mansikoineen ja hedelmämousseineen, ja päätteeksi joimme vielä turkkilaiset kahvit. Ja kaikki oli ilmaista! Saimme vielä autokyydin kotiin omistajan veljen bmw:llä, jossa oli turbovaihde. (Varmaan hulluin autokyyti ikinä...) Moinen anteliaisuus tuntui hieman oudolta, ja tuli mieleen että odotetaanko meiltä tämän jälkeen jotain vastapalvelusta. Taitaa olla kuitenkin niin, että jos nämä ihmiset pitävät jotakuta ystävänään, myös tämän kaverit ovat ystäviä ja aterian tarjoaminen seurueelle ei ole mikään iso juttu. Olipahan paras ateria pitkiin aikoihin!

Muutenkin meillä oli aika tapahtumarikkaat viisi päivää. Kävimme ainakin pintapuolisesti läpi niin Sultanahmetin, Besiktasin, Ortaköyn, Taksimin, Kadiköyn kuin Üsküdarinkin. Dolmabache-palatsi, Aya Sofia ja muutama moskeija tuli katsastettua kuten myös tiistai-markkinat Aasian puolella sekä perinteinen turkkilainen kylpylä eli hamam.

Nyt pitäisi hieman yrittää ottaa kiinni opiskeluissa ennen kevätlomareissua. Tulee olemaan hieman vaikeaa kun niin paljon tehtävää ja suunniteltavaa riittäisi. Hyvät yöunet taitavat olla ensimmäisenä vuorossa!

Sininen moskeija, simit ja minä