Vaihto-opiskelijoita alkaa pikkuhiljaa lähteä Istanbulista kotimaihinsa. Oliver, joka tammikuussa oli kanssani samalla kielikurssilla Antalyassa ja tuli myös Istanbuliin lukukaudeksi, lähti eilen ja Marit, myös antalyakaveri, lähtee suunnilleen viikon päästä. Tuntuu aika haikealta sanoa kaikille hyvästit, vaikka suurinosa on vielä kuitenkin kuukauden verran täällä. Olemme jo joidenkin kanssa kovaa vauhtia suunnittelemassa jonkinlaista Eurooppa-turneeta ensi kesäksi, aikomuksena vierailla kaikkien kotimaissa.

Lauantai-iltana vietimme porukalla Oliverin läksiäisiä ja mukana oli myös hänen turkkilaiset kaverinsa yliopistolta. Kaverit veivät meidät ravintolaan, tai oikeastaan kokonaiselle kujalle täynnä taverna-tyyppisiä rafloja. Oli hassua huomata että tuollainenkin paikka, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään, on ihan lähellä kämppäämme. Kadulle päätyy kulkemalla Galatasarayn lukiolta alaspäin ja sitä reunustaa viehättävän näköiset, varmaan tyypillistä Beyoglun kaupunginosan tyyliä edustavat vanhahkot kerrostalot. Paikalla emme nähneet juurikaan turisteja, jotka yleensä jäävät ylemmäs Istiklal-kadun seudulle hengailemaan. Illallinen oli onnistunut: Istuimme ulkosalla, paikalla oli livemusiikkia ja ruoka oli kallista mutta maukasta. Turkkilainen seurue lauleskeli melkein jokaisen kappaleen mukana ja esitti biisitoiveitaan. Unohdin tietysti tyypilliseen tapaani kameran kotiin, mutta kopioin (toivottavasti) myöhemmin kavereiden kuvat.

Vielä kaksi tenttiä on jäljellä ja esseen kirjoitusta, eli koulukin alkaa olla loppusuoralla. Sitten onkin vuorossa pieni Istanbul-loma ennen Turkkireissua.