Takaisin Suomessa. Ennen kotoutumista olin siis kahdentoista päivän reissulla itäisessä Turkissa. Reitti oli seuraavanlainen: Cappadocia, Kahta, Sanliurfa (Urfa), Tatvan, Van ja Trabzon. Hieno reissu oli! Lähdimme matkaan Jeanetten kanssa, mutta osalla matkasta mukana olivat myös vaihtarikaverit Michael ja Axel. Tässä vielä suurinpiirtein matkareittimme kartalla:

707639.jpg

Cappadocia on yksi Turkin suosituimmista turistikohteista erikoisine kivimuodostelmineen. Täällä asustelivat varhaiset kristityt luolissaan. Hotelimme, jonka kattoterassilta saattoi ihastella upeaita maisemia, sijaitsi Göremen kylässä:

707642.jpg

Samassa hotellissa olivat majoittuneen monet kaverimme jotka suosittelivat paikkaa meillekin. Kiven sisässä sijaitsevat huoneet pysyivät mukavan vilpoisina ja omistaja oli leppoisa kaveri (vaikkakin aavistuksen alkohoisoitunut). Tutustuimme ympäristöön kävellen ja pyöräillen. Jos liiroja olisi ollut enemmän tuhlattavana, myös ratsastusta ja kuumailmapalloilua olisi voinut harrastaa.

Komen päivän jälkeen jatkoimme Jeanetten kanssa yöbussilla Kahtaan, melko mielenkiinnottomaan kaupunkiin Nemrut-vuoren lähellä. Vuoren takia me sinne menimmekin, ja Kahtassa nukuimme vain yön yli. Bussimatka ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta. Ostimme liput Göremestä, jossa eräs bussiyhtiö ne meille innoissaan myi. Tarkoitus oli ensin matkustaa Kayserin kaupunkiin, josta yöbussi jatkaisi Kahtaan. Kayserissa saimme kuitenkin kuulla, että lipussamme lukevia paikkoja 45-46 ei jatkobussissa ollut olemassakaan. Soittelimme sitten Göremeen, jossa bussiäijä vakuutteli ettei ongelmaa ole, kun taas Kayserin päässä käsitys oli päinvastainen. Lopulta meille järjestettiin paikat bussista siten, että toinen istui bussi-"stuertin" paikalla ja toinen käytävällä. Lisäksi odottelimme Kayserin asemalla bussiyhtiön toimistossa kaksi ja puoli tuntia bussin lähtöä keitellen teetä henkilökunnalle ja tutkaillen Turkin matkaoppaita heidän kanssaan. Tulipahan hieman petrattua kielitaitoa! Paikalle tuli myös nainen kahden orpolapsen kanssa, joista vanhempi pääsi Jeanetten syliin:

707643.jpg 

Yöllä ei kovin paljoa tullut nukuttua, sillä käytäväpaikka ei oikein soveltunut yöunille. Vuorottelimme siinä kuka sai nukkua bussistuertin paikalla ja stuertti-raukka jäi paikatta... Aamuyöstä pysähdyimme jossakin päin Anatoliaa, ja yllätykseksemme meidät kutsuttiin aamiaiselle bussihenkilökunnan pöytään! Hiljaisessa ruokaseurassa yritimme hieman vitsailla että olemme nyt sitten virallisesti osa henkilökuntaa. Kahtaan saavuttuamme sovimme hostellin kanssa retkestä Nemrut-vuorelle ja painuimme saman tien muutamaksi tunniksi pehkuihin.

Nemrut-vuori oli todella maineensa arvoinen. Kuvat puhukoot puolestaan:

707645.jpg
Anatolian huipulla

707647.jpg
Antiikinaikainen jumala Nemrut-vuoren huipulla. Vuoren huippu oli kokonaisuudessaan ihmisen kädenjälkeä.

707649.jpg

Viivyimme huipulla auringonlaskuun saakka.

Seuraava kohteemme oli Sanliurfan kaupunki lähellä Syyrian rajaa. Syyrian vaikutuksen saattoikin havaita, ja kaupungissa vallitsi uskonnollinen ja perinteinen tunnelma. Yksi suosituimmista nähtävykksistä oli Gölbasin alue, jossa sijaitsivat muunmuassa puutarha sekä pyhiä kaloja pursuava allas. Nämä kalat liittyvät profeetta Aabrahamiin jonka kerrotaan vaikuttaneen Urfassa. Kuumuus oli välillä ahdistavaa, kun hotellissammekaan ei ollut ilmastointia. Kulutimmekin paljon aikaa teen lipittämiseen varjoisassa puutarhassa ja tavlan (blackgammon) tai okeyn pelaamiseen.

707652.jpg
Balikli Göl eli kalainen järvi.

Urfasta käsin kävimme päivävisiitillä Harranissa, aivan Syyrian rajan tuntumassa. Siellä vasta kuuma olikin! Tosin paikallinen oppaamme sanoi, että heinä- elokuussa lämpötila saattaa pyöriä sinä viidenkymmenen asteen tuntumassa... Muinoin ihmiset asustelivat hassunnäköisissä Beehive-taloissa (suom?), jotka pysyvät melko viileinä kuumillakin keleillä. Muinaisen Harranin rauniot ovat noin 5000 vuotta vanhat, ja paikalla sanotaan olleen myös maailman ensimmäinen islamilainen yliopisto. Alueella on myös laajat puuvillaviljelmät Atatürk-padon ansiosta.

707654.jpg

Tässä ei suinkaan olla sotatantereella, vaan ainoastaan viljelysmaan polttaminen on käynnissä.

Urfasta yöbussi vei meidät seuraavaan kohteeseemme eli Tatvaniin, Van-järven länsipuolelle. Siellä vierailimme toisella, vähemmän tunnetulla Nemrut-vuorella, joka pitää sisällään viisi kraaterijärveä. Yhteen niistä pääsimme uiskentelemaankin.

707657.jpg

Kyläläispoika paimentamassa lampaita.

Tatvanista matka jatkui järven etelärantaa pitkin Vaniin, ja puolessa välissä piipahdimme Akdamarin saarella. Siellä sijaitsee muunmuassa hyvin säilynyt armenialainen kirkko, jonka seinille on kaiverrettu raamatullisia tarinoita esittäviä kuvia.

707659.jpg

Akdamarin saari: Täytyihän Van-järveenkin pulahtaa uimaan. Vesi oli erikoisen mineraalista, mutta virkistävää.

Vanissa viivyimme puolitoista päivää, eikä itse kaupungissa suurta linnoitusta lukuunottamatta ollut juuri nähtävääkään. Pojat jatkoivat tästä takaisin Istanbuliin, ja me päätimme jälleen varata yöbussin seuraavaan kohteeseen, eli Trabzoniin. Yllätykseksemme yöbussia ei kuitenkaan kulkenut, joten olimme jäädä pahasti aikataulusta jälkeen. Saimme kuitenkin varattua yöbussin puolimatkaan Erzurumin kaupunkiin, josta busseja kulkee säännöllisesti Trabzoniin.

Erzurumissa kohtasimme jäleen bussiongelmia saapuessamme sinne jo ennen aamuseitsemää. Kysyimme ensimmäiseltä vastaantulevalta bussiäijältä seuraavasta vuorosta Trabzoniin ja tämä vastasi, että bussi lähtisi vasta kello yhdeksän. Eikö tosiaan mikään bussi täältä lähde aikaisemmin? Ei ei, vakuutteli toinenkin bussiäijä vieressä. Väsyneinä, tahdottomina ja sen kummempia ajattelematta sitten ostimme liput tuohon bussiin. Myöhemmin viereisen firman työntekijä kuitenkin ilmoitti, että heiltä lähtisi bussi Trabzoniin jo kello kahdeksan. Niimpä tietysti. Matkasuunnitelmaamme tuli viivästys joka olisi voinut olla vältettävissä. Aikataulu oli muutenkin jäänyt hieman turhan tiukaksi loppureissua ajatellen, sillä olimme jo aiemmin varanneet lentoliput Trabzonista Istanbuliin seuraavaksi iltapäiväksi. Päätimme vielä yrittää palauttaa lippuja. (Ongelmien yhteydessä tulee aina eniten harjoiteltua kielen puhumista!) Keskustelu meni kutakuinkin näin:

-         Me kysyä lähteekö bussi kahdeksalta. Te sanoa: ei ei. Toinen firma, bussi menee kahdeksalta. Te valehdella.

Mitä väliä yhdellä tunnilla on, mä ten täällä bisnestä! Lipussa lukee ettei me palauteta rahoja. Poliisi tulee jos rahoja alkaa palauttamaan! Te voitte ihan hyvin vaikka teetä juoda täällä odotellessa, mitä yhdellä tunnilla muka on väliä?

-         Haluamme mennä Sumela-luostariin, te valehdella.

Sumelan menee dolmuksia, kyllä te sinne ehditte!

-         40 liiraa...? (liput maksoivat 50 liiraa)

Mitä mä kymmenellä liiralla teen? Blaa blaa blaa.......

No, olipahan hyvä yritys. Ja bussi ei edes lähtenyt yhdeksältä, vaan kello puoli kymmenen. Ja se oli jopa buukattu täyteen, kun matkustajia tuli lisää seuraavilta pysäkeiltä. (mitäköhän maksoivat lipuista...)

No joo, pääsimmehän sitten lopulta Trabzoniin, jossa iltapäivän ohjelmaan kuului hamamissa käynti. Olipas rentouttava hamam! Seuraavana päivänä teimme retken Sumela-luostariin, joka sijaitsee uperiden metsäisten maisemien keskellä noin 45 kilometrin päässä Trabzonista. Luostari rakennettiin Bysantin aikoina, mutta kirkkoa päällystävät freskot on maalattu enimmäkseen 1800-luvulla. Saimme hieman raikasta ilmaa ennen paluutamme Istanbulin humuun.

707671.jpg

Metsää ja kukkuloita

Istanbulissa vietin sitten vielä yhden kokonaisen päivän, jonka jälkeen piti sanoa hyvästit kavereille, kaupungille ja Turkille. Täytynee mennä vielä takaisin joku kaunis päivä.