En edelleenkään saa nettiä toimimaan hotellilla. Joidenkin vaihtareiden koneissa yhteys toimii, joidenkin ei. Koneelle saa kuitenkin onneksi säilöttyä kuvia, ja tarinoita voi kirjoitella ja sirtää sitten tikun kautta koulun tai nettikahvilan koneelle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vietimme viikonlopun yrittäen itsenäisesti tutustua Antalyaan. Launantaina otimme minibussin eli dolmuksen ja menimme katsomaan Düden-putouksia pienen matkan päähän Antalyasta. Paikalla ei luonnollisesti ollut paljon turisteja näin tammikuussa, lähinnä paikallisia viettämässä lauantaipäivää. Otimme erittäin paljon valokuvia ja ihmettelimme putosta sekä ulkoa että sisältä päin. Suoraan putouksilta menimme Antalyan vanhaan kaupunkiin, kävimme ostamassa kebabit ja katselimme auringonlaskua Karalioðlu parkissa(?). Illalla vapaa-ajanohjaajamme Tuna vei meidät discoon/ pubiin, jossa vietimme mukavan bileillan.

Putous oli vaikuttava muutaman paivan sateen ansiosta.

Aurinko laskee vuorten taa...

Sunnuntaina koimme perinteisen turkkilaisen kylpyläkulttuurin, kun vierailimme hollantilaisten Jeannetten ja Maritin kanssa hamamissa. Käsittelyyn kuului kunnon ihon kuorinta ja saippuahieronta, ja jälkeenpäin tunsimme olomme erittäin puhtaiksi. Kavaisimme myös vanhan kaupungin eraassa moskeijassa. Vanha mies oli "sisaanheittajana" ja tahtoi tietenkin muutaman kuruþin siita hyvasta. Puhui meille jotakin saksalaisia fraaseja ja yritti kovasti kaveerata. Illalla kokkasimme hotellin keittiössä pastaa ja tomaattikastiketta. On hyvä, että meillä on huoneistohotelli, jossa voimme itse kokkailla ja syödä. Kaikkien vaihtareiden huoneet ovat lähekkäin, joten meillä on mukava pieni yhteisö täällä. Olemme myös jo hieman suunnitelleet mitä tehdä sitten, kun kielikurssi on loppunut. Istanbuliin menee ilmeisesti melko edullisesti busseja, joten se voisi olla varteenotettava matkustustapa meille, jotka menemme sinne opiskelemaan. Samalla voisi nähdä myös hieman Turkin maaseutua. Onneksi on viela paljon aikaa miettia naita juttuja.

Tanaan olemme opiskelleet taas valtavasti uusia sanoja ja verbien taivutuksia. Huomenna tunneille tulee paikallisia opiskelijoita, joiden kanssa voimme keskustella opiskelusta Turkissa. Kelit ovat nyt olleet mainiot, aurinko paistaa vaikka ilma on hieman kolea. Olen saanut jo hieman kasitysta siita, miten menna hotellille, yliopistolle ja keskustaan. Hieman hirvittaa miten suunnistus onnistuu İstanbulissa, kun jo Antalyassa on hieman hankalaa... Nyt pitaa menna katsomaan uutisia, etta mitas sinne Suomeen kuuluu!

İstanbulilaiselle: Aivan vapaasti saa seurailla blogia:) Turkissa pitaisi tietaakseni olla muutamia suomalaisia opskelijoita, mutta talla kurssilla olen ainoa. Syyslukukauden kielikurssilla oli kuulemma perati viisi suomalaista!

Janculle: Taytyy tosiaan ensin oppia ruokasanastoa vahan paremmin. Yleensa rafloissa on kuvat annoksista joita voi vain osoitella... Mutta enköhan tassa puolen vuoden kuluttua pysty tilaamaan meille kebabit!

Nakyma yliopiston paarakennuksen ikkunasta sateen jalkeen.